Aloitin ohjaajana Lastenkoti Ruusussa syyskuussa 2002. Enpä arvannut, että täällä sitä pakerretaan edelleen 15 vuoden jälkeen – nyt Lastenkoti Valonassa. Lastenkotimme on ollut kuin kotipihojen ruusuryhmä. Se on vaatinut valoa, lämpöä, suojaisaa kasvualustaa ja huolenpitoa kasvaakseen nykyiseen kukoistukseensa. Ylläpitäjämme Kirkkopalvelut on tätä kaikkea tarjonnut vuosien saatossa.
Ruusujen kasvattaminen näillä leveysasteilla ei ole helppoa. Lastenkodin toimintaakin on jouduttu leikkaamaan kotiosaston asiakaspaikkoja vähentämällä. Henkilöstön vähentäminen sekä muut tapahtuneet muutokset ottivat tuolloin lujille. Sopeutuminen muutoksiin vaati uudenlaista asennoitumista. Tämäkin toimenpide osoittautui kuitenkin toimintamme kannalta hyväksi ratkaisuksi.
Olen nähnyt monta kasvutarinaa. Työntekijöinä olemme seuranneet monen lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä. Vaikeasta elämäntilanteesta tullut lapsi on saanut huolenpitoa, turvallisuutta ja rajoja. Valtaosiltaan tarinat ovat olleet onnistuneita itsenäiseen elämään saattamisia, tai lapsi on voinut palata kotiinsa. Moni nuori on myöhemmin käynyt vierailemassa lastenkodissa. Adventinajan puurojuhlasta on jo tullut perinne. Vaikka joillakin on ollut vielä elämän suunta hakusessa, on ollut hienoa huomata, miten lapsista ja nuorista on kasvanut itsellisiä aikuisia ja heillä on jo ehkä omaa perhettäkin. Iloiset kohtaamiset ja jälleennäkemiset ovat työn kohokohtia.
Työ lasten ja heidän perheidensä kanssa on antoisaa ja vaativaa. Joukkoon mahtuu rankkoja hetkiä. Vahvinkaan tuki ei aina ole auttanut täysi-ikäistynyttä nuorta itsenäisen elämän poluilla. Aina emme ole kyenneet auttamaan siipien kantamisessa niin hyvin kuin olisimme halunneet, vaikka tahtoa ja osaamista olisi ollutkin.
Jokainen työntekijämme tekee työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Aito kiinnostus lapsiin ja nuoriin sekä heidän auttamiseensa näkyy työskentelyotteessa. Pienetkin edistymiset ovat tärkeitä ja niistä iloitaan. Olen muistutellutkin ohjaajia, että keskitytään kuluvaan hetkeen. Huolia ja murheita lapsilla on ollut menneisyydessä eikä tulevaisuudessakaan niiltä voi välttyä. Monen kohdalla on kyse lähes pohjattomasta, turvallisen ja läsnäolevan aikuisen nälästä. Aito läsnäolo, turvallisuus, rajat ja välillä niin tylsä arki ovat tärkeitä elämän peruselementtejä.
Minulla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä myös ohjaajien kasvutarinoita: ensin opiskelijana ja sitten keikkatöistä vakituiseksi työntekijäksi ja taitavaksi lastensuojelun ammattilaiseksi. Ohjaajamme omaavat vahvan ammatillisen työotteen ja pistävät peliin oman persoonansa. Ja onneksi olemme erilaisia. Särmiä ja kulmia on hiottu, ja yhdessä olemme kasvaneet vahvoiksi ammattilaisiksi vaativassa työssämme.
15 vuotta saman työnantajan palveluksessa on pitkä aika. Vuosiin on mahtunut monenlaisia päiviä, niin hektisiä kuin piinallisen hiljaisia. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka joskus olisin voinut toimia toisin tai jättää jotain sanomatta. Olen saanut kasvaa ja kehittyä tehtävässäni vastaavana ohjaajana. Saamani luottamus omilta esimiehiltäni sekä vapaus toteuttaa työtä parhaaksi katsomallani tavalla on ollut kantava voima työssäni.
Työyhteisö ja työkaverit ovat tärkeitä. Yhdessä on ehditty jakaa niin iloja kuin suruja. Jos naurun määrä huomattavasti vähenee, on oltava huolissaan. Onneksi sitä on toistaiseksi riittänyt. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on mahdollistaa jouheva ja toimiva arki osastoilla. Tämä edellyttää läsnäoloa ja kuuntelua sekä jatkuvaa arjen havainnointia. Aina toki kaikki ei onnistu, mutta pyrkimys jatkuu. Onneksi kukaan ei ole työssään yksin. Työyhteisö on osiensa summa ja kaikkien työpanos on yhtä tärkeä. Keskinäinen kunnioitus ja arvostus sekä aikuisten yhteinen linja ja oikea asenne ovat arvossaan meillä, Lastenkoti Valonassa.
Iloa ja valoa syksyyn!
Päivi Karjalainen
vastaava ohjaaja
Lastenkoti Valona