Tarina 12/2016
On kulunut noin vuosi siitä kun pojan kanssa kotiuduimme Perhekuntoutus Ruususta. Kotona elämä on sujunut hienosti. Lapsen kasvaessa arki on osittain helpottunut, mutta taapero-ikä on tuonut tullessaan omat haasteensa. Silmät pitää välillä olla selässäkin! Äitiyden alkuvaiheessa vaivannut ”neuroottisuus” on jäänyt taka-alalle lähes kokonaan, sillä olen kasvanut äitinä samaan tahtiin kuin lapsikin.
Lastensuojelu on tukenut
Perhekuntoutusjakson jälkeen on lastensuojelun tukitoimena mahdollistettu se, että poika pääsee virikepäivähoitoon kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tämä on mahdollistanut pojalle ikäistään seuraa ja mallia ja minulle taas omaa aikaa käydä kuntosalilla tai hoidella muita omia asioita.
Kotiutuessamme Ruususta muutimme uuteen kotiin. Kuitenkin, mitä ilmeisimmin asunnosta johtuen, olemme olleet todella paljon kipeinä. Pojalla monia flunssia ja korvatulehduksia ja itselläni akuutteja keuhko- ja poskiontelontulehduksia flunssan lisäksi. Sairastelu on ajoittain vienyt voimia molemmilta. Näissä tilanteissa olemme käyneet Ruusussa hieman lataamassa akkuja muutaman päivän ajan. Olen niin kiitollinen siitä, että on olemassa Ruusun kaltainen paikka! Kiitos myös lastensuojelun työntekijöille, jotka ovat olleet tukena ymmärtämässä ja tukemassa elämäämme oikealla tavalla yhteistyössä kanssani.
Tällaisia paikkoja tarvitaan
Olemme muuttamassa poikani kanssa nyt pois Savon seudulta. Tulevalla paikkakunnalla minulla on ystäviä paljon ja poikani kummit asuvat lähellä, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on tukiverkkoa lähempänä. Ainut mikä mietityttää on se, että miksi ei tällaisia Ruusun kaltaisia paikkoja ole enempää?
Panostus, minkä jok´ikinen työntekijä on meille antanut, on tehnyt mahdolliseksi sen, että minä ja poikani saamme elää pienenä perheenä elämäämme ja nauttia toisistamme. En uskalla ajatellakaan, mitä kaikkea olisi voinut käydä, jos emme olisi poikani kanssa Ruusuun päässeet.
Terveiset lukijoille
Uskaltakaa pyytää apua ja olkaa avoimia! Ei ole heikkoutta myöntää, että joskus omat voimat ovat lopussa. Ei tarvitse kärvistellä ja hammasta purren vaan koettaa selviytyä, kun on olemassa mahdollisuus saada vinkkejä ja neuvoja omiin niin isoihin kuin pieniinkin murheisiin ja tilanteisiin.