Tarina 4 / 20176

Tulimme juuri poikani kanssa pääsiäislomalle Pieksämäelle; pyrimme käymään myös aina täällä Ruusussa. Tämä on minulle todella tärkeä paikka ja haluan myös poikani muistavan Ruusun. Tämä on se paikka, jossa sain tutustua tuohon rakkaaseen pienokaiseen ja luoda häneen oikeanlaisen suhteen. Edelleen perheemme koostuu minusta ja pojasta.

Tuki tuo turvaa

Paljon on tapahtunut kahdessa vuodessa. Muutimme Savosta toiseen kaupunkiin ja siellä kohtasimme uusia haasteita. Siellä ei olekaan tarjota samanlaisia tukitoimia. Kun aiemmin minun oli mahdollista saada kolme kertaa viikossa lapsiperheiden kotipalvelua kolmesta neljään tuntia kerrallaan, uudessa kaupungissa tarjolla on sama palvelu vain kaksi tuntia kerran viikossa.

Olemme edelleen lastensuojelun asiakkaita, vaikka lastensuojelussa ollaan sitä mieltä, ettei asiakkuutta tarvitsisi jatkaa. En vaan uskalla päästää siitä irti. Jotenkin koen sen turvaksi. Ystäväni ja lapseni kummit asuvat nyt lähempänä meitä ja myös heistä on ollut minulle apua silloin tällöin.

Ihana kamala arki

Itse olin puoli vuotta työharjoittelussa ja sen jälkeen aloitin opiskelun. Poikani oli alkuun päiväkodissa, mutta iso ryhmä ei sopinut hänelle. Vatsavaivat palasivat ja puheen kehitys oli hidasta. Vatsavaivojen takia olemme käyneet useasti lääkärissä ja nyt vihdoin saimme avun, ainakin joksikin aikaa.

Pitkän prosessin jälkeen lapseni pääsi perhepäivähoitoon, tuttuun ympäristöön ja pienempään ryhmään, mikä on selvästi auttanut paljon. Poika puhua pälpättää lähes taukoamatta, vatsa on paljon parempi ja hän nauttii elämästään! Poika on iloinen ja vauhdikas oma itsensä eli hänelle kuuluu hyvää.

Äitiys on rakas mutta rankka duuni

Entäpä äiti? Minä opiskelen ja elämäni pyörii koulun, pojan ja kodin ympärillä. Välillä on ollut jaksaminen kortilla, mutta läpi harmaan kiven on menty ja mennään edelleen jos niin tarvitsee. Olen hakenut pojalleni tukiperhettä, mikä tarkoittaisi sitä, että poikani olisi kerran kuukaudessa yhden viikonlopun tukiperheen luona hoidossa, jolloin minä saisin olla jotakin muuta kuin äiti. En koe tarvitsevani joka tai joka toinen viikonloppu lapsivapaata, mutta tuo kerran kuukaudessa olisi sopiva. Olemme olleet tukiperhejonossa 1,5 vuotta ja nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.

Olen siis tyytyväinen tämänhetkiseen elämäämme. Äitiys on todella tärkeä ja rankka duuni, mutta myös se kaikista palkitsevin. Äitien olisi tärkeä muistaa myös olla se nainen joka on, eikä aina vain äiti!