Sain ilahduttavan viestin toukokuun lopulla. Minuun otti yhteyttä Lastenkoti Valonan entinen asiakas, jonka omaohjaajana toimin aikanaan vajaat viisi vuotta. Tämä nuori nainen ilmoitti, että haluaisi tulla käymään lastenkodilla. Tapaamiselle löytyi yhteinen aika ja kohtasimme yhdeksän vuoden jälkeen ensimmäisen kerran kasvotusten. Toki yhteyttä oli vuosien mittaan pidetty jonkin verran sosiaalisen median kautta.
Tapasimme lastenkodilla eräänä kesäisenä sunnuntai-iltapäivänä. Katsoimme lastenkodin tilat läpi nykymuodossaan – jonkin verran tiloissa ja toiminnassa oli tapahtunut muutoksia yhdeksässä vuodessa. Jotkut paikat toivat selvästi muistoja mieleen puolin ja toisin.
Keskustelu eteni kahvittelun lomassa. Samalla vertailimme hieman, miten talon elämä ja esimerkiksi säännöt olivat muuttuneet ammoisista ajoista tähän päivään. Välillä nauroimme vedet silmissä silloisen yhteisön toilailuille. Oli myös helppo todeta, että olimme työntekijätkin kasvatustyön ammattilaisina välillä hieman hukassa tuolloin alkuvuosina.
Nykyään lastensuojelussa perään kuulutetaan mittareita, joilla voidaan tuoda palvelun laatu ja tulokset esiin. Näkisin, että nämä entisten nuorten kohtaamiset ovat niitä parhaita mittareita, mitä palveluihimme voidaan liittää. Voiko parempaa palautetta saada omalle työlleen ja työyhteisölleen, kun entinen asiakas kertoo pärjäävänsä elämässään? Kuluneet vuodet ovat avanneet omaohjattavalleni ymmärrystä myös tekemäämme ohjaus- ja kasvatustyötä kohtaan. Monien koulupolkujen jälkeen hän on päätynyt itsekin hoito- ja kasvatusalan työhön.
Kaiken kaikkiaan tapaaminen teki minuun henkilökohtaisesti suuren vaikutuksen. Kiitokset sinulle Mona. Toivottavasti näemme taas pian!
Mika Weissmann, yksikön johtaja
Lastenkoti Valona