Opettajatar ja naisasianainen Ruusu Heininen astui silloisen Suomen Kirkon Sisälähetysseuran (nyk. Kirkkopalvelut) palvelukseen loppuvuodesta 1915 tultuaan valituksi Sortavalan Diakonissalaitoksen apulaisjohtajattaren tehtävään.
Alkuperäinen työ vaihtui jo muutaman vuoden päästä uuden haasteen vastaanottamiseen. Sisällissodan jäljiltä Suomessa oli tuhansia sotaorpoja, jotka tarvitsivat huolenpitoa. Kansallinen Huoltokomitea lähestyi hädässään Sisälähetysseuran Diakonissalaitosta ja esitti toiveen orpokotien johtajattarien kouluttamisesta.
Ruusu Heinisen mielestä diakonissakoulutus ei ollut paras mahdollinen koulutus kyseessä olleeseen sosiaalihuollon tehtävään. Hänen näkemyksensä mukaan lastenkotien johtajattarien valmistamista varten tulisi perustaa oma oppilaitos.
Lokakuussa 1922 Senaatin Siviilitoimituskunta tekikin päätöksen lastenkotien johtajattaria kouluttavan Kasvattajaopiston ja siihen liittyvän 35 lapsen malliorpohuoltolan perustamisesta Sortavalaan. Toiminta aloitettiin välittömästi Ruusu Heinisen luotsaamana.
100 vuotta myöhemmin
Kasvattajaopisto oli Suomen ensimmäinen sosiaalialan oppilaitos. Sota siirsi toiminnan Sortavalasta Pieksämäelle, jossa koulutusta jatkettiin Sisälähetysseuran oppilaitoksessa eli nykyisessä Seurakuntaopistossa. Sittemmin Ruusu Heinisen jalanjäljet ovat johtaneet nykyiseen valtakunnallisesti toimivaan Diakonia-ammattikorkeakouluun.
Myös lastenkotitoiminta on edelleen voimissaan. Ruusun aloittama lastenkotityö jatkui ensin Pieksämäellä aina 1970-luvulle saakka. Muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen toimintaa jatkettiin. Ruusu Heiniseltä nimensä saanut Lastenkoti Ruusu, joka tunnetaan nykyään nimellä Lastenkoti Valona, perustettiin Pieksämäelle vuonna 2002.
Ruusun mielestä ”Vain paras on lapselle tarpeeksi hyvää”. Siinä on tavoitetta meille, jotka jatkamme Ruusun askelissa tänään.
(Lähde: Karppinen Leena, 2003: Ruusun askelin. Kasvattajaopiston eilisestä.)